Ensikosketukseni yhdistystoimintaan taitavat olla lapsuuden mummolan pöydällä, leivinliinan alla tuoksuneet kakut ja pullat, jotka olivat matkalla joko Marttojen tai Karjalaisten kokoontumisiin. Mummo evakkona oli löytänyt ystäväpiirin Pieksämäellä näistä yhdistyksistä. Emäntälehti (nykyisin Martat) ja Rautulaisten lehti pitivät meidät jälkikasvun ajan tasalla mummolle tärkeistä asioista.
Mummon martta- ja karjalaisyhteisöjen iloisten, puheensorinaisten ja kahvin tuoksuisten hetkien ilo välittyy tänne yli kolmenkymmenen vuoden päähän tämän tekstin kirjoitushetkelle saakka. Siinä varmaan on myös se syy, miksi itse pidän yhdistystoiminnasta – ihmiset ja kohtaamiset!
Kotipuolessa Imatralla sanotaan ”Taasha myö tavattiin” iloisesti aina kohdattaessa tuttuja. Tietty tuttuus ja vertaisuus on oikeastaan minkä tahansa asian ympärille yhteen kokoontuvan yhteisön tai yhdistyksen ”se juttu”. Ollaan yhdessä yhteisen asian äärellä.
Yhteys toisiin on ihmiselle luontainen tarve ja arkipäivän harrastus- ja yhdistystoiminnan kohtaamiset sitä kultaa, jota ihmisinä kaipaamme. Oli se sitten liikuntaa, puutarhan hoitoa, leipomista, laulamista, mitä tahansa yhdessä tekemistä, ovat ne pienet hetket ja arkiset kerhotoiminnat myös monen elämän suola. Yhdistystoiminta voi tuoda ystäviä, uusia taitoja, päivärutiineja ja ennen kaikkea iloa.
Siispä yksinkertaista – toisista ihmisistä ja yhdessä toimimisesta virtaa elämään!
Aino Kainulainen
Aino on aloittanut maaliskuussa 2021 järjestöassistenttina yhdistystalo Warikolla Paikka auki -ohjelman mahdollistamana.