Olin vieraana ylioppilasjuhlissa. Juhlien loppuvaiheessa jutustelin juhlittavan sukulaisten kanssa, mukavaa väkeä.
Jossain vaiheessa tajusin, että isäntäväki siivosi jo juhlien jälkiä, eivätkä olleet mukana keskustelemassa omien, harvoin tavattujen
omaistensa kanssa. Nappasin heidät pöydän ääreen, kaivoin imurin esiin ja ryhdyin puhdistamaan kartanon kuistin mattoja.
Minua kiiteltiin jälkeenpäin moneen kertaan ja samalla hieman pyydettiin anteeksi, että juhlavieras ”joutuu” siivoushommiin.
Jäin miettimään sitä. En kokenut joutuneeni, päinvastoin, minulle jäi itselleni hyvä mieli siitä, että tarttumalla
imuriin isäntäväki sai seurustella hetken pidempään omiensa kanssa. Usein juhlissa se jää järjestäjältä vähemmälle.
Olen oikeastaan aina tehnyt vapaaehtoistyötä, 13-vuotiaana aloittamastani partionjohtaja pestistä alkaen.
Se on opettanut ja antanut paljon, uusia ystäviä, aktiivisuutta tarttua toimeen ja järjestää toimintaa, jos sitä ei vielä ole.
Rohkeutta mennä ja olla mukana. Välillä on jopa vaikeaa olla osallistumatta johonkin, jossa on itse yleisön tai vieraiden joukossa. Kun tekisi mieli vaikka hypätä myyntipöydän taakse, jos kahvilassa on jonoa.
Kansalaisareenan vuonna 2018 tekemän tutkimuksen tulosten mukaan puolet suomalaisista kertoi tehneensä vapaaehtoistyötä viimeisen vuoden aikana.
Vuoden 2019 tehdyn ”Tuhat suomalaista” – tutkimuksen mukaan noin kolmannes suomalaisista uskoo tekevänsä vapaaehtoistyötä nykyistä enemmän tulevaisuudessa.
Kuulostaa hyvältä. Usein kuitenkin tuntuu siltä, että ihmisiä on hankala saada mukaan toimintaan. Mukana ovat monesti samat henkilöt, välillä eri yhdistyksiä edustaen.
Se tuntuu olevan ongelma yhdistyksen, kylän, kaupunginosan, koulun tms. ihmismäärästä riippumatta. Yhdistyksen säännöt määrittävät hallituksen jäsenmäärän. Vaikuttaako se tekijöiden määrään? Ajatellaanko hallituslaisten hoitavan homman.
Ja onko heillä niin paljon tehtävää, että he eivät enää ehdi kysymään muita mukaan?
”Tuhat suomalaista” – tutkimuksesta käy nimittäin ilmi, että yksi syy osallistumattomuuteen on se, ettei kysytä. Oma kokemukseni on, että kyllä kysytään, mutta ei osallistuta.
Onko kyse kysymisen tavasta? Onko helpompi kieltäytyä tai ohittaa viesti, kun se tulee yhteisenä vaikkapa sähköpostiin tai Facebook-ryhmään? Tuleeko lähdettyä helpommin mukaan, jos joku soittaa tai pyytää muuten henkilökohtaisesti osallistumaan? Ja mistä kysyvälle löytyy aika siihen, että kysyisi henkilökohtaisesti? Yhteisen viestin laittaminen on nopeampaa.
Vapaaehtoistyö on opettanut ja antanut paljon, uusia ystäviä, aktiivisuutta tarttua toimeen ja järjestää toimintaa, jos sitä ei vielä ole. Rohkeutta mennä ja olla mukana.
Näitä asioita mietitään varmasti erilaisissa yhdistyksissä. Tekijät ovat olleet mukana jo pitkään, osa haluaisi ehkä jo jäädä pois, mutta eivät ilkeä kun uusia ei ole tulossa. Onko halu vapaatoimintaan osallistumiseen oikeasti vähentynyt?
Paljon puhutaan myös siitä, että pitkäaikaisen sitoutumisen halu on vähentynyt. Ihmiset tulisivat herkemmin yksittäisiin tapahtumiin tai projekteihin esimerkiksi hallituspaikan sijaan. Toisaalta, kun yhdistys on uhattu lakkauttaa, kuten itse olen kahdessa yhdistyksessä ollut mukana uhkaamassa, tekijöitä onkin sitten löytynyt, myös hallituspesteihin.
Olemme miettineet tätä paljon myös Tunne rintasi ry:ssä ja erilaisissa verkostoissa ja tilaisuuksissa muiden vapaaehtoistoimintaa organisoivien tahojen kanssa.
Meillä, kuten muilla rahoitusta saavilla järjestöillä on se onni, että vapaaehtoistoiminnan koordinointi on osa tekemäämme työtä. Silti välillä on hetkiä, jolloin
pitää oikein miettiä, miten saadaan ihmisiä mukaan. Yksi keino on ollut listata erilaisia tehtäviä, joihin voi osallistua. Tavoitteena on herättää ihmisiä huomaamaan, miten paljon vapaaehtoisena voi tehdä. Vapaaehtoisen kyselyymme voit tutustua täällä: https://1u.fi/3aOAB
Meillä on upea joukko vapaaehtoistoimijoita, jotka ovat löytäneet vapaaehtoistoiminnan ilon ja hyödyt itselle. Kovasti teemme työtä sen eteen, että
myös moni muu saa tilaisuuden loistaa mukana muiden kanssa. Yhdessä olemme enemmän.
Iloa omaan vapaaehtoistyöhösi ja muuhun tekemiseen.
Teksti ja kuva:
Johanna Artola
Kirjoittaja on Tunne rintasi ry:n toiminnanjohtaja. Tunne rintasi ry edistää rintasyövän varhaista toteamista
jakamalla tietoa rintaterveydestä, rintasyövän oireista ja omatarkkailusta. Jokainen on oman kehonsa asiantuntija.