Työssäni olen saanut tutustua erilaisiin ihmisiin erilaisissa elämäntilanteissa ja useimmilla on myös jokin diagnoosi. Aikoinaan Vammeltalolla ja nykyään Yhdistystalo Warikolla esteettömyys on aina ollut etusijalla. Vaan mitäpä esteettömyys tai saavutettavuus tarkoittaa? Inva-luiskaa ja inva-vessaa, olisin vastannut reilut neljä vuotta sitten, kun aloitin työni järjestöassistenttina.
Esteettömyys ja saavutettavuus herättävät paljon hyvää pohdintaa ja tässä pohdintaa asiakaspalvelun ja kommunikoinnin näkökulmasta.
Täytyy myöntää, että asiakaspalvelijana koin alussa epävarmuutta tilanteissa, jossa kommunikointi ei välttämättä ollut helppoa ja itsestään selvää. Kohtaamiset ovat kuitenkin opettaneet koko ajan lisää. Minulle epävarmoissa tilanteissa voin aina kysyä rohkeasti, miten toinen haluaa tulla kohdelluksi ja miten yhteispeli sujuu parhaiten.
Perinteinen tuolileikkikin on haasteellinen, jos kuuro ei kuule sokea ei näe ja pyörätuolia käyttävällä on oma tuoli. Mielikuvitus on kuitenkin luotu käytettäväksi ja opastusta ja koulutustakin on saatavilla.
Ohjelmallinen työkalupakkikin tarvitsi päivittämistä uuden työn myötä. Aikaisemmin oli helppoa keksiä toiminnallista ohjelmaa ryhmiin tai työpajoihin. Kuvia, kortteja ja musiikkia löytyy pilvin pimein, liikunnallisiakin juttuja aika monta. Miten olisi perinteinen tuolileikki? Tiedäthän sen, missä on tuoleja yksi vähemmän kuin osallistujia. Tuolit asetetaan ympyrän muotoon istuimet ulospäin. Ohjaaja laittaa musiikin soimaan ja leikkijät kiertävät ympyrää. Kun musiikki loppuu, jokaisen täytyy istua tuolille. Kuka ei ehdi tuolille, tippuu pelistä pois. Jo kymmenen ihmisen joukkoon mahtui monenlaisia ihmisiä. Tuolileikki on haasteellista, kun kuuro ei kuule, sokea ei näe ja pyörätuolia käyttävällä on oma tuoli. Mielikuvitus on luotu käytettäväksi ja uusia juttuja keksitään koko ajan tai muunnetaan entisiä kaikille sopiviksi. Warikolta löytyy muun muassa ajatuskortit tulostettuna pistekirjoituksella.
Onneksi on saatavilla opastusta ja koulutusta myös kommunikaatioon. Järjestämämme koulutuksen aiheina oli sormiaakkoset, kuvailutulkkaus, henkilöiden ja tilojen kuvailu. Sormiaakkoset olivat minulle ennestään tuttuja, mutta en muista, että olisin aikaisemmin kuvaillut henkilöitä tai tiloja.
Kävin koulutuksen aikaan palvelutalossa äitini luona. Hän piti siitä, että minulla oli aina jotain kaunista yllä, värikäs huivi tai kukkapinni hiuksissa. Ne kiinnittivät äidin huomion ja saivat hänet hyvälle tuulelle. Kommunikaatiokoulutuksen jälkeen aloin käyttää myös työssä jotain näkyvää katseen huomioitavaa. Arvaatko miksi?
Tilojen kuvailua pääsin harjoittelemaan heti seuraavalla bussimatkalla, kun pysähdyimme tauolle ostoskeskuksessa. Mitä minä näin tai koin ensimmäisenä, kun tulin uuteen tilaan? Paljon ihmisiä ja meteliä, kauppoja siellä täällä, en osannut kertoa oikein mitään. Sokea kumppanini sen sijaan koki avaran hallimaisen tilan ja paljon ihmisiä. Ja hän halusi tietää mitä liikkeitä on missäkin suunnassa. Vessaan oli monimutkainen ja sokkeloinen reitti, jonne menimme opasteita seuraten. Mietin, osaanko enää takaisin. Kaveri lupasi laittaa navigaattorin päälle. Ja hän opasti meidät samaa reittiä takaisin lähtöpaikkaan.
Ai niin, siis miksi kukkapinni hiuksissa on hyvä juttu? Kun näkövammaiselle kuvaillaan ihmistä, kuvailu aloitetaan yleensä ylhäältä päin. Kun kuvailun alussa kerrotaan kukasta hiuksissa, ei kuvailijan tarvitse miettiä mitä kertoo ensimmäiseksi. Seuraavaksi voi sitten kertoa ne tylsemmät tuntomerkit.
Seuraava haasteemme on saada verkkopalveluiden saavutettavuus vaatimusten mukaiseksi. Ensimmäinen askel on viimeistään nyt ottaa käyttöön selkokielen periaatteet. Tästä aiheesta on muuten syksyllä tulossa Pohjois-Savon kohtaamispaikkojen verkoston yhdistyksille järjestämää koulutusta. Koulutukseen voit osallistua myös etänä tai Warikolla.
Olemme jossain määrin onnistuneetkin esteettömyyden tavoitteessa, koska Invalidiliitto on myöntänyt Yhdistystalo Warikolle Yhdenvertaista palvelua kaikille- merkin. Iso kiitos tästä kuuluu Varkauden Invalideille, jotka ovat auttaneet paljon toteuttamisessa.
Tilojen esteettömyyden toteutuksessa on ollut monta asiaa opittavana ja mutkaa matkassa. Mutta siitä sitten toisen kerran!
Sirpa Jyräs-Ikonen